sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Toinen päivä: Nagoya

Piiitkien yöunien jälkeen heräsin uuteen päivään. Koska olin Nagoyassa vain kaksi päivää, ja tämä oli niistä jälkimmäinen, oli päivän agendalla monta kohdetta. Liikkeelle siis! Ensimmäiseksi kävin kurkistamassa kartalta bongaamaani Sakura Tenjinsha -pyhäkköön. Se oli pienen pieni pyhäkkö isojen ja korkeiden talojen välissä. Jos en olisi nähnyt sitä kartalla, olisin voinut kävellä ohi.

Sakura Tenjinsha
 
 Jatkoin matkaani kohti Nagono ja Toshogu -pyhäkköjä, jotka löysin myös kartalta. (Tässä kohtaa pieni sanastohommeli: shintolaisilla on pyhäköt, buddhalaisilla temppelit. Siksi näissä jutuissa vilisee sekä pyhäkköjä että temppeleitä.) Nagono-pyhäkössä oli ovenedusta tossuja täynnä ja sisällä oli seremonia käynnissä, hiivin hiljaa Toshogun puolelle.
 
 
 

 Läheisessä Aichi Gokoku -pyhäkössä oltiin myös töissä, en tosin tiedä mikä naisen titteli on.
 
 
 
Jatkoin matkaani päivän pääkohteeseen eli Nagoyan linnaan. Päivä alkoi olla jo puolessa, joten pysähdyin lounaalle ennen tarkempaa tutustumista alueeseen. Lounapaikassa oli automaatti, johon syötettiin rahat ja nappia painamalla valittiin lounas. Koneesta saatu lappunen vietiin sitten tiskille, jossa se vaihdettiin toiseen lappuseen. Onneksi olin lukenut näistä automaateista etukäteen, muuten olisin ollut vielä enemmän pihalla. Hetken odoteltuani luukulla seisova tarjoilija sanoi jotakin isolla äänellä, luulen sen olleen numeron, ja viittoili minua. Se oli siis mun lounaan numero.. Lounaskeitto oli oikein maistuva ja näytti tältä:
 
Itadakimasu!

 
Maha täynnä lähdin tutustumaan linnan alueeseen. Linnan rakennutti shogun Tokugawa Ieyasu ja se valmistui vuonna 1612. Se tosin tuhoutui lähes kokonaan toisessa maailmansodassa, mutta ehjättiin pian sen jälkeen. Linna alueineen on aika iso ja siihen kuuluu linnan lisäksi torneja ja portteja ja puutarha ja teehuoneita.

Kaakkoistorni

Ninomaru-puutarha

The Linna
 
Linna oli hieno sekä sisältä että ulkoa, muistan lukeneeni jostakin että se olisi ollut esikuvana jossakin Hayao Miyazakin elokuvassakin? Comme ci comme ca, oikaiskoon joku jos tietää paremmin.

Linnan naapurissa on Nagoyan no-teatteri ja siellä juuri sopivasti aiheesta kertova näyttely, johon kävin tutustumassa. Olen kerran nähnyt Helsingissä katkelman esityksestä ja täytyy sanoa, että se oli hieno!

No-teatteri

Palailin keskustaa ja hotellia kohti pikkukujia pitkin. Kujat olivat kapeita ja niiden varrella oli paljon vanhoja taloja. Edelleenkin mua hämmästytti kuinka vähän joka paikassa oli ihmisiä, missä ne kaikki miljoonat japanilaiset oikein luuraa?




 

Kävin hotellilla tasoittelemassa jetlagia ennen illallista. Menin pieneen yakitori-ravintolaan parin korttelin päässä hotellilta. Istuin tiskillä, kuten huomasin Japanissa olevan tapana sijoittaa yksin syömään tulleet. Tiskin toisessa päässä oli syömässä kaksi japanilaista herraa, joista toinen oli huomattavassa humalatilassa. Hän huuteli ilm. ohjeita mun tilatessa ja ohikävellessään tuli vielä jututtamaan lisää. Valitettavasti hän puhui vain japania, joten mitä ikinä asiaa hällä olikaan, se jäi selvittämättä. Ilmeisesti asia ei ollut kovinkaan tärkeää, sillä kokki tiskin toiselta puolen pyyteli anteeksi miehen poistuttua. Söin mahani täyteen mainioita kana-, siitake- ja makea peruna*- vartaita ja poistuin hotellille pakkaamaan; taskussa oli junalippu seuraavalle aamulle ja kohteena - kauan odottamani ja haaveilemani - Kioto!!


* Tämä juures oli listalla englanniksi "sweet potato", mutta se ei ollut peruna eikä bataatti vaan jotakin siltä väliltä. Hyviä ovat kyllä! Söin niitä myöhemmin temppelimarkkinoilla pariinkin otteeseen, silloin paistettuina kuin ranskanperunat.




 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti